Uusi koti – uudet maalausprojektit
Pari maalaushommaa Muutin syksyllä omakotitalosta 50-luvulla rakennettuun kerrostaloon ja uudenlainen pesänrakennus alkoi. Niinkun saatatte arvata, kätköistäni löytyi jos jonkinmoista mööpeliä,
Keräilyä ja tarpeellista tuunailua
Uusi koti, vanhat romut
Mullahan oli oikein hieno ajatus siitä, kuinka voin täällä blogin puolella esitellä teille kaikkia kotiini tekemiä maalaus- ja tuunausprojekteja. Tää tuntuu siihen luonnollisemmalta ympäristöltä kuin Putiikin some, vaikka ehkä pieni ripsu sinnekkin päätyy.
Hieman on vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoituksesta (tais olla tammikuulla), mutta ei se mitään. Tässä tulee tarina mun rakkaista vanhoista kaffekupeista.
Mä oon sellanen sekalainen keräilijä, jolla ei oo mitään yhtä intohimoo, vaan kaikki söpö käy. On se sitten lasimaljakoita, porsliiniastioita, tarjottimia tai vaakoja. Naulakot, pienet kaapit ja varsinkin tuolit lähtee mukaan kirpparilta, jos hinta on passeli.
Vanhoja kahvikuppeja on kertynyt jonkinlainen kokoelma ja niiden edellinen säilytyskaappi ei oikein palvellut enää täällä nykyisessä huushollissa. Se oli vaan liian pieni ja olisi näyttänyt hassulta tuossa seinällä. Mutta onneksi olin jo vuosi sitten keväällä hamstrannut Tallipihan roskalavalta Kahvilan vanhan astiahyllyn parempaan talteen. Se sopi kuin nenä päähän tuohon ikkunoiden väliselle seinälle vanhan perintölipaston päälle.
(Naurattaa muuten toi perintölipasto, kun se on ollut mulla varmaan 25 vuotta ja sain siihen laitettua vetimet vihdoin alkuvuodesta.)
Kahvilan vanha hylly oli maalattu paksulla valkoisella maalilla ja koristekuvioissa oli kultaa. Ei varsinaisesti ihan mun juttu, kuten tiedätte!
Päädyin valitsemaan Chalk Paintin värikartasta Duck egg bluen, joka on nimestään huolimatta vihertävä ja sopii todella hyvin vanhoihin mööpelihin. Kultaiset koristeraidat maalattiin vaaleanpunaisella Antoinetella, kuinkas muutenkaan 😀
Kaapissa lienee ollut joskus ovi ja sen kolhuinen naarmuinen pita kielii eletystä elemästä. Ties mitä kaikkea se onkaan nähnyt! Omaan tapaani annoin kolhujen olla, rakastan rosoa, enkä halua paklailla pintoja sileiksi.
Tykkään kaapista vai hyllykö tuo nyt sitten on, tosi paljon. Vanhat astiat tuottaa mussa iloa, vaikken niitä niin kauheasti käyttäisikään. Ja mahtuishan tuohon niitä nyt vielä lisääkin!
Musta olis tosi ihanaa, jos voisin teitä inspiroida näillä jutuillani kokeilemaan ja tuunalemaan. Kun joku projekti valmistuu, se tuottaa valtavasti mielihyvää ja onnistumisen iloa. Tuonko mä ihan itse tein? Joskus käy niin, että sain just sellasta mitä sattui tulemaan 😆 mutta harjottelemalla oppii. Ei kannata lannistua.
Suomen kesä on lyhyt, mutta oivallista aikaa just tälläsille prokkiksille! Jos jännittää itekseen tehdä niin tuu mukaan heinäkuussa Vanhan Kurpan Tuunausverstaaseen! Viime vuoden pajasta voitte lukea täältä!
Mä oikein odotan, että päästään käsiksi mööpeleihin, maaleihin ja annetaan naurun raikaa! Ja sitten vielä kirsikkana kakun päällä lauantaina on lähistöllä Rompepäivät, josta voi hankkia lisää tuunattavaa 🩷
Tuunailemisiin, raksut 🩷
-Noora-
Muut kirjoitukset
Vanhankurpan tuunauspaja
Kesäpuuhailua maalaismaisemissa Viime perjantaina suuntasin maalipurkkeineni ja pensseleineni Jokioisille ystäväni Marju-Nellan tiluksille. Kuluneen vuoden aikana hän on miehensä kanssa kehittänyt